Mitä blogin pitäminen tarkoittaa minulle?

Päätin kokeilla taas tätä kirjoittamisen muotoa. Nyt on yö enkä ole virkeimmilläni, vaikka olenkin yöeläjä, mutta kokeilen laittaa homman alkuun. Blogin perustaminen on taas ollut jonkin aikaa mielessäni. Hidastava tekijä on liiallinen itsekritiikki. Pidän kirjoittamisesta ja pidän Facebookista. Facebookiin on helppo ja nopea kirjoitella huomioita, eikä julkaisemisen kynnys nouse suureksi päivitysten lyhyyden vuoksi.

Kirjoitin blogia joitain vuosia sitten. Silloin usein kävi niin, etten saanut julkaistua tekstejäni tai edes kirjoitettua ajatuksiani, koska minun muka piti hioa ne "täydellisiksi". Sitten käyttämäni alusta lakkasi olemasta ja samalla bloginikin ja olen pitäytynyt Fb-kirjoittamisessa. Vanhassa blogissa oli minulle tärkeitä pohdintoja vakaumuksesta, elämänmuutoksesta, lastensaamisesta. Oikeastaan niiden tekstien katoaminen harmittaa. Kirjoitin niitä elämäni pyörremyrskyssä ja sen jälkimainigeissa.

En ole vielä varma, mitkä asiat nousevat tärkeiksi tässä blogissa. Nyt ei ole myrskyn aika, nyt on ruuhkan aika. En halua nostaa aiheiden valinnassakaan rimaa. Jos minua huvittaa kirjoittaa tänne kakkuresepti ja hehkuttaa leivonnaisen herkullisuutta, niin kirjoitan ja hehkutan. Jos tunnen tarvetta pohtia äitiyttä, pohdin. Jos olen kapinamielellä, niin toivottavasti kapinoin. Eniten joka tapauksessa kirjoitan itselleni. Kirjoittaminen on aina ollut minulle tärkeä itsetutkiskelun väline. Kirjoittamalla selvitän ajatuksiani ja - ehkä valitettavastikin - puran stressiä ja yritän lievittää murheitani. Olen satunnaisesti pitänyt päiväkirjaa, eikä niitä tekstejä ole jälkikäteen pelkästään mukava lukea, koska en ole kirjoittanut ollessani iloinen.

Blogistani en halua tehdä valituskanavaa tai itkuvirttä. Näin julkisesti en käsittele arimpia ja henkilökohtaisimpia asioitani. Yritän nähdä aiheet ilon kautta, joskaan en pidä sitä pakkona. Jos minun täytyy, kirjoitan vaikeista asioista ja murheistakin. En kirjoita saadakseni lukijoita, ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Toisaalta on mukavaa, jos saan peilata ajatuksiani ja jos joku kokee, että olen osannut sanoittaa jonkin asian hyvin.

Muiden muassa tällaisilla ajatuksilla lähden taas blogimatkalleni ja toivotan sinut, joka satut näitä rivejä lukemaan, tervetulleeksi mukaan. Nyt kuitenkin lennähdän nukkumaan, etteivät aivoni jumitu kokonaan. Kirjoittelemisiin, lukemisiin.