Olen viime aikoina tajunnut, etten tee enää sellaisia asioita, joiden kuitenkin edelleen ajattelen liittyvän minuun ja määrittävän minuuttani. Esimerkiksi sanon kysyttäessä, että olen kova lukemaan, enkä ajattele valehtelevani. Olen kyllä ollutkin. Lukeminen on ollut minulle kuin hengittämistä, tärkeää olemista, ei niinkään tekemistä. Olen lukenut hirveän paljon kirjoja, kaikenlaista kirjallisuutta. Rakastan kirjoja. Haluan, että niitä on ympärilläni. Edelleen ostan niitä myös ja käyn kirjastossa lainaamassa ja olen mielissäni, kun taas löysin mielenkiintoista luettavaa.
Mutta milloin olen viimeksi lukenut kokonaisen kirjan? Milloin olen innostunut jostain teoksesta? Niin käy nykyään todella harvoin. Uusin lainojani monta kertaa, kunnes joudun palauttamaan ne lukematta kirjastoon. Ostamani teokset häviävät kirjahyllyyn, enkä edes muista, olenko hankkinut jonkin tietyn kirjan vai olenko vain suunnitellut hankkivani.
En pysty keskittymään, en jaksa lukea. Kirja menee pilalle, jos sitä voi lukea vain puolen sivun pätkissä. Lisäksi aivoni eivät nykyään pysty käsittelemään kuin valmiiksi mössättyä asiaa, mutta en kuitenkaan pysty lukemaan huonoa, helppoa teosta. Hyvää viihdekirjallisuutta on yllättävän vaikea löytää.
Kun puhuin tästä asiasta Facebookissa, ystäväni lohduttivat minua, että lukeva ihminen piilee vielä sisälläni ja palaa, kunhan ruuhkavuodet hellittävät. Toivon todella sitä, koska muistan hyvästä kirjasta saamani nautinnon enkä toivo menettäväni sitä. Haluaisin vielä joskus olla oikeasti lukeva ihminen enkä vain haaveissani. Eräs hieno nainen osasi myös taannoin valita sanansa hyvin: "Olet jo lukenut niin paljon, että vaikket lukisi enää eläissäsi, olet lukenut enemmän kuin suurin osa ihmisistä." Tuolla voin lohduttautua, kun tunnen itseni tyhmäksi. Nautinnon vuoksi haluaisin vielä kuitenkin palata lukijaksi.
On muitakin asioita, joiden olen havainnut hävinneen elämästäni konkreettisina asioina ja elävän vain päässäni haaveina ja ajatuksina. Kerron niistä toiste. Nyt menen harjoittamaan vanahanaikaasta elinkeinoa eli syömistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti